Arvoisa hallitus, unohtuiko matkalla jotain?
Ihmisarvo on yksi EU:n perusarvoista,
jonka tulee suojata ihmistä luoden perusturvan.
Kestävän kehityksen on tarkoituksena luoda tulevaisuuden turvaa
ja hyvinvointia maapallon kantokyky huomioiden. (Agenda 30.)
Mihin ollaan menossa sosiaali- ja terveysalan uudistuksessa?
Hallitus visioi vahvasta ja välittävästä Suomesta. Heikoimmista pidetään huolta, torjutaan syrjäytymistä ja taloudellinen vakaus saavutetaan, joka kuvautuu hyvinvoinnin perustana. Erityishuomiota saa palvelujen saatavuus perusterveydenhuollon ja mielenterveyspalveluiden osalta, sekä ikääntyneiden kotona pärjäämisen lisäksi kaikista heikoimmassa asemassa olevien tilanteiden vahvistaminen. Tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen voidaan visiossa vastata digitalisaatiolla ja tekoälyllä. (Hallitusohjelma.)
Tällä hetkellä tuo hallituksen visio ei ole toteutunut kuin korkeintaan jonkin verran tekoälyn ja digitalisaation osalta, jotka kuitenkin ovat vasta enimmäkseen kehitteillä. Mikään muu ei sitten kuulosta tällä hetkellä muulta kuin utopialta, vai mitä ajattelisit seuraavien esimerkkien mukaan?
Hoiva ja huolenpito ikäihmisille
Väestön ikääntyessä hyvinvointialueet ovat pyrkineet etsimään uusia, kustannustehokkaita palvelumuotoja, jotta kasvaviin palvelutarpeisiin voitaisiin vastata joustavammin (Dufva ym., 2026, s. 14–15). Ikäihmisten yhteisöllinen asuminen on uudehko välimuoto kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen väliltä. Yhteisölliseen asumiseen ei ole määritelty hoitajamitoitusta, mikä on osa laajempaa poliittista linjausta, jossa palvelurakennetta pyritään keventämään ja kustannuksia hillitsemään. Mitoituksen puuttumiseen liittyy kuitenkin myös riskejä. Hoivan laatu voi heikentyä, ja säästöt voivat jäädä lyhytaikaisiksi, jos asiakkaiden toimintakyky on lähellä ympärivuorokautisen hoivan tasoa. Tämä herättää kysymyksen siitä, onko mitoituksesta säästäminen oikea kohta tehostaa palveluja.
Asunnottomuus kasvavana haasteena.
Palvelujärjestelmä ei ole pysynyt tämän muutoksen tahdissa eikä ilmiöön ja asiakkaiden palvelutarpeeseen ole kyetty vastaamaan tarvittavalla tavalla. Ristiriitaa aiheuttaa se, että hyvinvointialueen strategiassa on esitetty erääksi tavoitteeksi asunnottomuuden minimointi. Viranhaltijoilla ei ole palvelutarjottimellaan tarpeeksi vaihtoehtoisia keinoja asiakkaiden auttamiseen, jonka vuoksi työtä on alkanut enenevissä määrin ohjaamaan pelko. Pelko siitä, että viranhaltijaan kohdistuisi median osoittama negatiivinen huomio, ja joutuisi kohtuuttomaan poliittiseen vastuuseen. Tämänkaltainen rauhaton kulkusuunta ja kehityskaari vaatisi tehokasta strategista puuttumista, ilmiön tunnistamista ja tunnustamista, sekä palveluvalikoiman kehittämistä. Dufva ym. (2026, s. 71) muistuttavat, että tulevaisuuden kuvautumiseen on mahdollisuus vaikuttaa tarkastelemalla kokonaiskuvaa ja toiminnan reunaehtoja sen mukaan, minkälaisena toivomme tulevan näyttäytyvän.
Lastensuojelun nykytila, vieläkö on varaa kiristää vyötä?
Tällä hetkellä yli 30 000 lasta voi pudota köyhyysrajan alle. Nuorten turvaverkot katoavat olemattomiin, kun etuuksien ikärajoja lasketaan. Lakimuutosten tueksi ei ole näkyvissä riittäviä resursseja, vaikka ennaltaehkäisevien palveluiden vahvistaminen on tunnistettu tärkeäksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2023) on jatkuvasti korostanut, että lastensuojelun kuormitus vähenee vain, jos peruspalveluja vahvistetaan ja palveluihin pääsyä helpotetaan. Samaan aikaan kuitenkin hyvinvointialueilta odotetaan laajoja säästöjä, vaikka palveluiden saatavuus on heikentynyt jo ennen säästöjä ja henkilöstövaje on jo nyt merkittävä. Myös lastensuojelun tarpeen taustalla olevat palvelukatkokset esimerkiksi nuorten mielenterveyden osalta jatkuvat. Ennaltaehkäisevien peruspalveluiden heikkous lisää lastensuojelun kuormitusta ja säästötavoitteet uhkaavat palveluiden saatavuutta ja henkilöstöä. (Dufva ym. 2020.)
Katsotaan tulevaisuuteen
Eduskunnan perustehtävät ovat lainsäädäntö- ja budjettivallan käyttäminen (Näin eduskunta toimii). Niin kutsuttua Orpon hallituksen puolueita yhdistää tavoitteellisuus talouden kurinalaisuudesta (Orpo, Talouspolitiikka). Vuonna 2023 aloittaneeseen hallitukseen kuuluvat kokoomus, perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit. EU:n päämäärien mukaisesti hallituspuolueet ovat sitoutuneet julkisen talouden tasapainottamiseen ja talouskasvun tavoittelemiseen taloustilanteen ollessa kriittinen monilla hyvinvointialueilla (EU:n päämäärät ja arvot, Talouspolitiikka). Hallitusohjelman tavoitteena on tarkastella hyvinvointialueiden sote-rahoitusta tiukemmalla valvonnalla ja tehokkuuden lisäämisellä. Hallituksen linjauksia haastavat oppositiopuolueet sosiaalisiin vaikutuksiin vedoten. (Talouspolitiikka.) Kaikkia puolueita osallistava, pitkäjänteisempi, hallituskaudet ylittävä poliittinen toiminta voisi antaa vakautta päätöksentekoon ja vahvistaa kansalaisten tarpeiden läsnäoloa poliittisissa keskusteluissa asiantuntijakeskeisyyden sijaan (Tulevaisuuteen katsova päätöksen teko).
Sote-uudistus astui voimaan 2023, jolloin sosiaali- ja terveyspalveluiden organisointivastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueiden hoidettavaksi. Uudistuksella tavoiteltiin kansalaisille yhdenvertaisia, laadukkaita sekä saavutettavia ja palveluita, jotka kaventavat hyvinvointi- ja terveyseroja. Lisäksi tavoitteena mainittiin kustannusten nousun hillitseminen. Kun näitä tavoitteita peilaa tämän hetken tilanteeseen, jossa sote-palveluista on leikattu ja tullaan leikkaamaan uutisten mukaan vielä lisää, herää kysymys, onko asetetut tavoitteet unohdettu vallan?
.png)